Päivitys: Rissot jäävät pienelle tauolle

                        Hei kaikki!
Tänään olisi tällaista tilannepäivitystä tarjolla:
En ole pelannut Rissojen perheellä vähään aikaan, ja innostus pelata niillä on ollut hukassa. Joten aion siis pitää pienen tauon, joka kestää noin kuukauden. Siis aion kyllä pelata Rissoilla seuraavalla viikolla, mutta seuraavaa osaa voitte alkaa odottelemaan jossain elokuun loppupuolella. Toivottavasti olette maltillisia ja jaksatte odottaa. Kiitoksia ihanista kommenteista, jatkakaa samaan malliin vaan! On ollut kunnia saada paljon positiivista palautetta. Tiivistän vielä päivityksen tärkeimmät asiat alle:

-Seuraava osa (Osa 6: Vain elämää) ilmestyy elokuun loppupuolella.
- Innostus Rissoilla pelaamiseen on ollut hukassa viime aikoina.
- Tauko kestää tästä hetkestä kuukauden päähän, ja silloin uusi osa komeilee LC Risson sivuilla.

Tällainen oli tämä päivitys, näkemiin ja hyvää loppukesää! :)

Sims3Pelaaja

Osa 5: Päivänvalo

                                                   Info
                          Hei kaikki taas! Vihdoin tämäkin osa on ilmestynyt, kesti taas tehdä sitä hieman. Muuten, tämä on aika tylsä (yllätys yllätys!), sillä en keksinyt mitään erityistä Rissoille tähän väliin. Lisäksi tässä osassa on tavallista vähemmän vuoropuhelua, joten välillä osa saattaa tuntua hieman tökkivältä. Toivottavasti kuitenkin kestätte... ja tykkäätte. Mutta lukuiloa kuitenkin toivottaa
Sims3Pelaaja!                  


                          Osan esittely:
             Tämän osan nimi "Päivänvalo" tulee siitä, että Rissot pohtivat talven pimeyttä, ja toivovat samalla näkevänsä auringonvaloa. Viime osassa Rissot saivat kolme uutta lasta, ja nyt heillä onkin aikamoinen urakka pitää kaikki lapset tyytyväisinä. Tämän osan nimi olisi voinut olla hyvinkin "Lapsenvahti", mutta se tuntui liian yksinkertaiselta. Siksi päätinkin laittaa hieman taiteellisemman ja hienovaraisemman nimen sille. Miten Rissot jatkavat perhe-elämäänsä? Se selviää alapuolella:
                

Nyt keksin, mitä lastenhoidon kanssa pitää tehdä. Soittaa apuun lapsenvahti. Tein siis niin.

   Olimme Gunnarin kanssa ajatelleet, että eihän tästä tule mitään, jollei jonkinlaista lisäapua saada lastenhoitoon. Meillä oli kuusi pientä lasta, viisi tyttöä ja yksi poika. Stefani, Amelia, Teresa, Maria, Elena ja Augusto Risso. Enempää tuskin meille enää tulee...

 Hoidin lapsenvahtia odotellessa itse Stefania, sillä Gunnar ei ollut maisemissa. Hän oli näet kylässä kaverinsa luona. 

                  Katselimme ulos. Ulkona oli satanut lunta, sillä oli talvi ja pakkasta.
         "Mitenköhän mieheni pääsee tuosta lumimyräkästä kotiin takaisin", totesin Stefanille. 
        "E tieä", Stefani yritti sanoa. (En tiedä)

Sen jälkeen syötin tyttöä tuttipullolla. Stefani osasi jo juoda maitoa siististi, eikä enää roiskuttanut sitä kuin joskus pienenä vauvana sylissäni.

                                  Lopulta lastenhoitaja tuli, ja tältä hän näytti. Hänen nimensä oli Tara Zarra, ja jotenkin minulle tuli mieleen Zarrasta Zorro. Heh, mikä ajatus!

                    Tältä näytti hänen autonsa. Olikohan "Pakola Birika" vai jokin muu merkki.

         Amelia itki, kun otin hänet syliini. En tiedä miksi. Ehkä hän pelkäsi Tara-lapsenvahtia.

                                    Taralla oli tosiaan outo tukka, kuin suoraan 80-luvulta*.

                       *Hiustyyli on 70-, 80- ja 90-luku kamasetistä.

                    Augusto oli söpö pikku poikani. Hän oli iloinen, kun sai juoda maitoa syöttötuolissa.

                                   Teresa-parka alkoi itkemään. Miksei Tara huomannut häntä?

 Minä lohdutin Teresaa, ja samalla minulle tuli melkein vihainen olo kun lapsenvahti ei hoitanut kunnolla lapsiamme.

                   No, hän otti Marian kuitenkin syliinsä. Onneksi Tara sentään tiesi tehtävänsä.

                      Jätin lapsenlikan roolin Taralle ja päätin syödä hieman salaattia nälkääni.

                                       Istahdin huonoon halpistuoliimme ruokalautasen kera, ja pistin salaattia poskeeni. No ei se nyt ehkä niin huono tuoli ollut, mutta kuitenkin oli halvin malli, mitä Simhaus-huonekaluliikkeestä löytyi.

            Vihdoin mieheni Gunnar palasi kaverinsa luota.  Hän näytti oikein komealta, muistan kuinka inhosin hänen entistä hattuaan. Hah!

                              "Ps, kulta, kuka tuo on?" Gunnar kuiskasi minulle hiljaa.
                             "Se on lapsenvahti, älä ujostele", minä vastasin.

    Suutelimme onnellisina toisiamme - huolimatta Tarasta, tosin hän ei katsonut meihin päin onneksi sillä hetkellä.

             Tara piti Stefania sillä hetkellä sylissään. Hän oli niin kaunis... siis Stefani. xD

                           "Isin pikku kultatyttö!" Gunnar sanoi nostaessaan Elenan ilmaan.

        Minä olin alusvaatteisillani, kun Gunnar opetti Stefania kävelemään. Hän oli todella kömpelö, mutta eiköhän kaikki lapset ole hieman kömpelöitä ennen kuin oppivat kävelemään...

             Stefani rupesi itkemään. Ei hän halunnut nyt liikutella jalkojaan seisaallaan! Siis kävellä.

                                       Onneksi häntä lohdutti sentään tuore maito. <3

            Minä laskemassa Mariaa kehtoon ja Gunnar katsomassa kun Stefani juo maitoa tuttipullosta. Tosi mielenkiintoista... :D

                           Ja sitten olikin jo aika laskea Stefani kehtoon ja painua pehkuihin.

                Nukuimme hyvin sinä yönä. Lastenhoito oli ottanut koville. Tai enemmänkin lapsenvahti nimeltään Tara! Hyvä kun en nähnyt painajaisia siitä 80-luvun muijasta... No, ainakin teki työnsä ja lähti palkkansa kanssa tyytyväisenä.

                      Tuli aamu ja Augusto heräili pirteänä mutta vielä unenpöpperössä kehdossaan.

                               Gunnar ruokki Teresaa tuttipullolla. Hän oli vielä niin pieni... <3

                    Söin aamupalaksi samaista vihersalaattia, jota olin eilen valmistanut.

Gunnar meni keinumaan hetkeksi keinutuoliin, mutta ei meinannut saada kuin hetken rauhan, kunnes puhelin alkoi soimaan.

    "Moi, Fernando!" Gunnar tervehti huomatessaan soittajan olevan nimeltään Fernando. Se oli se kaveri, jonka luona Gunnar oli ollut kylässä eilen.
        "Hei, Gunnar, vanha kamu!" Fernando vastasi tervehdykseen. "Oliko kivaa eilen illalla? Muistatko, pelattiin blackjackia, mustaa maijaa ja syötiin ananas-tonnikalapizzaa! Musta oli ainakin tosi kivaa!"
"Juu, en voi millään unohtaa", Gunnar sanoi hieman teennäisesti. "Mutta oli kiva jutella, mun pitää nyt lopettaa, on hieman hommia kotona. Moro!"
  
 Gunnar lopetti puhelun. Hän teki sen minun vuokseni, tiedän sen. Jotten hermostuisi hänelle, kun hän kinasteli minun kanssa viime viikolla...

Olimme ostaneet tytöille nukketalon. Toki Augustokin saa leikkiä sillä, mutta ainakin Amelia ja Stefani leikkivät sillä mielellään.

  Minun piti hoitaa itkevää Teresaa jälleen kerran. Onneksi vauvavuodet menisivät nopeasti ohi... 

 Oksensin aamulla syömäni vihersalaatin pois, sillä siinä maistui jokin outo maku. Lieneekö jokin ötökkä, hyvä kun en ruokamyrkytystä saanut...

 Alexander joi omasta juottokaukalostaan tyytyväisenä vettä.  Sen häntä vain heilui, kun niin onnellinen hän oli.

"Mun oma Alexander", sanoin lempeästi hevoselleni ja harjasin samalla hänen turkkiaan. Rakastin häntä enemmän kuin mitään muuta hevosta tässä maailmassa. Hän oli tärkein minulle... Gunnarin ja lastemme lisäksi.

   Päätin nousta hevoseni selkään. Huomasin, että lumi oli sulanut. Tosin vielä talvi kestäisi pitkän aikaa...

                                 Ratsastin Alexanderilla pienen matkan.

  Tullessamme takaisin alkoi sataa rakeita. Onneksi vasta silloin, sillä emme olisi muuten ratsastaneet...

                               Laskeuduin hevosen selästä. Nyt muuten tajusin, että onpa outoa kun talvella ensin sataa paksu kerros lunta, sitten se sulaa, sitten tulee rakeita ja niin edelleen... :O

              "Shh, hiljaa. Nuku rauhassa vain", sanoin Elenalle. Hän tarvitsi pienet päiväunet.

                             Sen jälkeen oli Marian vuoro. Tuuditin häntä parhaani mukaan.

                                 Tuli jälleen ilta ja piti antaa Stefanille iltamaitoa. 

                                  Hän ei nimittäin olisi saanut unta ilman sitä... ;D

      Gunnar tutki puhelimensa sosiaalisia palveluja. SimBook, Simster, Simtter, Simspe, S.i.m. Messenger, WhatsSims... niitä riitti.

        Augusto heräsi ja itki huutaen. Hän oli varmaan nähnyt pahaa unta. Kävin lohduttamassa ja nukuttamassa hänet uudestaan. Tällä kertaa hän näki kauniita unia.

         Gunnar tuuditti vielä Mariaa. Stefani oli tosin hypännyt kehdostaan leikkimään vielä hetkeksi, mutta hän oli kuulemma kömpinyt sen jälkeen takaisin sinne. Ja nukahti heti. :D

    Minä nukuin sillä hetkellä tyytyväisenä, näin unia Monte Vistan kukkuloista, hevosista... ja yksisarvisista. Kaikki oli hyvin... ainakin vielä. Mutta mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan?

                              Ja vielä talokuvia kodistamme/muita kuvia:

Talokuva illalta.

                                     

Toinen kuva talostamme. Lunta näköjään satoi taas...

                 Zombinainen, iik! Nyt oli näköjään täysikuu...

Vein roskat yöllä, sillä heräsin ja muistin että ne olivat unohtuneet.

Iik! Toinen zombi!

Gunnar tarkisti, että hevosella oli kaikki hyvin yöllä.

Mieheni leikkii Gabriel-enkeliä...

Ja tekee lumiukkoa keskellä yötä.

Aamulla remonttireiskat saapuivat luoksemme, ja teimme talon laajennuksen. Nyt näette kuvassa jättitelevision, luksussohvan ja kierreportaat - toiseen kerrokseen.

Leikin tyynysotaa mieheni kanssa - talvella ja ulkona!

Gunnarkin tykkäsi paljon Alexanderista. Kuvassa näette myös lätkälumiukon.  ;)

Teimme Gunnarin kanssa kannustushuudon.

Padysydobo, padysydopo, koba hab e toga hab e toe toe toe. Terbie, terbie, go terbie!

(Aika huono olen Simlishissä, mutta se on jotain tuonnepäin)

Pelehdimme iglussa...

"Täälläpä on lämmintä", sanoin miehelleni.

"No niinpä on", mies vastasi.

Hah haa! XD

Kuunsirppi näkyy taivaalla.

Talokuva yöltä.

Minä erään tyttäreni kanssa.

Hänen nimensä selviää ensi osassa, en muista sitä juuri nyt...

Tältä näytti yläkerran Auguston tuleva huone. Siis silloin kun hän kasvaa lapseksi, hän saisi tämän huoneen...

Yläkerran aulahuone.

Tyttöjen yhteinen huone, kun he kasvavat lapsiksi.

                             Tällaista oli tällä kertaa kodissamme! Näkemisiin!

                                    Kiitoksia lukemisesta! Seuraavassa osassa nähdään sitten jo hieman lasten kasvua, perhedraamaa ynnä muuta mukavaa. Toivottavasti tykkäsitte lukemastanne! Muistakaa kommentoida (ja positiivisesti mieluiten)! Seuraavaan osaan! Siinä on luvassa lasten kasvua, ja ehkä perhedraamaakin...  :D