Osa 14: Talven taikaa

Uusi osa on pitkän tauon jälkeen täällä! :D

LC Rissot täyttivät toukokuun lopussa vuoden, viimeinkin! JEE! :)

Sen kunniaksi Rissot saavat 2 osaa tässä kuussa, aivan oikein, 2 osaa! Tai ainakin toivotaan että ehdin kirjoittamaan sen toisenkin osan pian... :D

Mutta nyt itse osan pariin.

Lukuiloa kaikille!

-Sims3Pelaaja

Oli talvinen ilta Monte Vistassa. Vaikka se sijaitsi melko eteläisellä seudulla, niin kyllä siitä huolimatta Monte Vistan asukkaat saivat kokea kaikki neljä vuodenaikaa.

Stefani Risso kertoo:

Sain vihdoinkin valmistettua onnistuneen juustokeittoannoksen. Olin ylpeä itsestäni, sillä en kovin usein laita ruokaa. Äiti tekee yleensä meille ruoat, mikä on ymmärrettävää. Tosin olemme jo sen ikäisiä, että kyllä meidän pitäisi itsekin osata kotitalouden hoitoa.

Keitto maistui hieman oudolta, mutta ei se ollut ihme, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin juustokeittoa - ja vielä itselleni. Ei tämä mikään varsinainen merkkihetki silti kyllä ole...

Elena muutti hiustyyliään nykyaikaisemmaksi. Hän ei ilmeisesti ollut tyytyväinen edelliseen.

Teresa oli hieman ylienerginen siivoaja, sillä hän ärsytti minua kun tein kotitehtäviäni keittiön pöydällä. Ilmeisesti hän ei tajunnut, että elämässä on muutakin kuin pelkkää siivoamista...

Äitillä oli viime aikoina ollut tavallista enemmän stressiä, joten hän tarvitsi kunnon yöunet ennen seuraavan päivän askareita. Lumihiutalepäivä oli entistä lähempänä, ja se olikin ehkä yksi syy äidin stressiin. 

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin kirjoittaa (tosin väkisin) runon. Tällainen siitä tuli: 

   Talven ihmeellistä taikaa

   Unohda en mä sitä aikaa

   Joulukuussa pimeää

   Hakeudutaan lämpimään

   Lumihanki peittää maan

   Kylmä on kun pakkastaa

   Talven ihmeellistä taikaa

   Unohda en sitä aikaa.

  

Monica Risso kertoo: 

Nukuin hyvin edellisenä yönä, ja heräsin vaihteeksi pirteänä ja elämäniloa täynnä. Söin terveellisen aamupalan: vehnämuroja vadelmien kera ja ruisleipää kevytmargariinilla. Juomana oli omenamehua. 

Reippaana naisena jaksoin tyhjentää ja täyttää tiskikoneen, mutta haluaisin myös nuoria tekemään enemmän kotitöitä. Ehkä minun pitäisi sitten ilmoittaa siitä. Mutta ai niin...pian on lumihiutalepäivä. Ehkä he auttaisivat minua juhlan järjestelyissä?

Kylpyhuoneeseen oli ostettu kaksi keittiötasoa, joihin oli laitettu kaksi tyylikästä lavuaaria. Olen henkilökohtaisesti todella tyytyväinen ostoksiin.

Huolehdin tunnollisena naisena myös suuhygieniastani harjaamalla hampaani. Suosittelen muillekin.

Menin ulos ruokkimaan hevoset. Annoin niille tuoretta heinää ja vettä. Hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä saamaansa kohteluun.

Menin katsomaan mieheni hautaa. Se oli lumen peitossa. Haudan vieressä oli kauniita kukkia, jotka eivät kuihtuneet talvellakaan. 

Minulle tuli tarve itkeä. Muistella menneitä, muistella yhteisiä hetkiä Gunnarin kanssa. Hän oli tärkein asia minulle koko maailmassa - lastemme lisäksi. Hän oli mielestäni loistava isä, huolimatta muutamasta kinastelusta. 

"Voi, kunpa näkisit lapsesi nyt, Gunnar", sanoin nyyhkyttäen. Olen viime aikoina ajatellut, että Gunnarin kuolema oli minun syytäni, mutta tuskin se pitää paikkansa. Gunnar oli juuri aloittanut tiedeuran, sillä hän ei jaksanut työskennellä enää urheilu-uralla. Gunnarin kuoleman syy oli se kirottu taikahedelmäraepensas. En vieläkään ymmärrä, miten hänellä oli sellainen tuuri. Mutta yhtä hyvin minullekin olisi voinut käydä niin. En vain voi unohtaa sitä tuskaa, joka perheemme ylle langetettiin silloin... 

Myöhemmin iltapäivällä leikin Benjaminin kanssa kylpyhuoneessa. Olin ostanut sille köysilelun, ja köydenveto kaverin seurassa oli Benjaminin lempileikki.

Leikittyäni koiran kanssa päätin jutella Stefanille asioista.
"Oletko iloinen, kun kohta on lumihiutalepäivä?" kysyin häneltä.

"Totta kai mä oon, äiti", Stefani sanoi naurahtaen. "Ootko sä nyt jotenkin stressaantunut siitä, että kohta on juhlapäivä, vai?"

"En! Tai siis, tuota...no, hyvä on. Olen viime aikoina miettinyt, pitäisikö meidän muuttaa jossain vaiheessa, pois täältä Monte Vistasta, Italiasta. Kuulin juuri eilen, että maastamuutto on yleistynyt viime vuosina runsaasti, ja että muuttohinta laskee lähitulevaisuudessa. Sen takia voisimme muuttaa pois täältä sitten kun meillä on enemmän rahaa. Tosin olen saanut viime aikoina palkankorotuksia ja muutaman ylennyksenkin työurallani, joten eiköhän se sitten jossain vaiheessa onnistu", selitin tarkasti.

"Mitä? Muuttaa pois? Koko maasta vai? Äiti, oletko sä ihan hassu? Mun kaikki kaverit, etenkin Levi Costa, ne on mun koko elämäni!" Stefani järkyttyi. "En mä halua muuttaa pois täältä, ainakaan vielä lukioaikana."

"Ymmärrän reaktiosi, tyttö kulta, mutta minusta se olisi vain hyväksi minulle...ja teillekin", sanoin huokaisten.

"Hyvä on sitten. Muutetaan, mutta myöhemmin, kiitos", Stefani mutisi. Hän oli selvästi kuin muissa maailmoissa. Ehkä minun pitäisi kuunnella enemmän nuorten mielipiteitä asioista.

Stefani Risso kertoo: 

Olin Amelian kanssa ulkona tekemässä lumienkeleitä. Se oli ainakin minun mielestäni hauskaa puuhaa, ja uskon että Amelia piti myös siitä.

Katselin taivaalta alas putoavia lumihiutaleita ja aloin miettiä sitä sanontaa, että "jokainen maahan putoava lumihiutale on ainutlaatuinen". Itse asiassa se ei ole sanonta, vaan totta. Jokainen lumihiutale on erilainen. Tämä pätee myös meihin ihmisiin. Uskon että minussa on jotain, mikä erottaa minut muista ikäisistäni. En vain tiedä vielä, mikä...

Hetken päästä aloimme äidin kanssa rakentamaan lumilinnaa - tai paremminkin iglua. Olin innoissani talven taianomaisesta tunteesta, joka oli syttynyt sisimmässäni.

Kohta myös Amelia tuli auttamaan iglun rakentamisessa. Se oli saatu melkein valmiiksi. Takanamme näkyi lumiukko, jonka olimme tehneet aiemmin, sekä Ludwig, jolla vaikutti olevan tylsää. Kumma juttu, ettei se halunnut puuhailla jotain Alexanderin kanssa.

Lopulta saimme iglun valmiiksi. Siitä tuli varsin komea, ihan yhtä hieno kuin niiden inuitien eli eskimoiden iglut.

Keksin myös toisenkin runon "talven taiasta". Lukekaa se jos olette kiinnostuneita:
Talvessa on paljon taikaa
Kunhan annat sille aikaa
Löydät silloin asioita
Kuvitella et voi noita
Talvessa on paljon taikaa
Kunhan etsit, löydät taikaa.

Tein vielä Auguston kanssa uuden lumiukon. Talvi on mielestäni yksi parhaimmista vuodenajoista. Joka talvena ei Monte Vistassa ole satanut lunta, joten siksi se tuntuu niin ainutlaatuiselta.

Menimme ulkoilun jälkeen sisälle lämmittelemään. Katsoin, kun Maria kuntoili television esittämän jumppaohjelman ohjeiden mukaan.

Äiti kirjoitti tietokoneella työtehtäväänsä. Hän vaikutti varsin rennolta, vaikka tulevat juhlajärjestelyt mietityttivät häntä - kuten meitä muitakin. 

Teresa jumppasi niin paljon, että hän uupui ja hygieniataso meni alas. Mutta reipas sisko hän ainakin oli!

Monica Risso kertoo:

Kirjoitin lumihiutalepäivään liittyvää raporttia työtäni varten, ja se oli melkein valmis. Onneksi lumihiutalepäivä olisi vapaapäivä, ja saisimme viettää juhlaa koko perheen voimin. Paitsi tietysti ilman Gunnaria. Olemme tosin viettäneet useita juhlapäiviä ilman häntä. En ymmärrä, miksi aina mietin niin paljon menehtynyttä miestäni. Kai se on sitä ikuista rakkautta...

Lopulta sain työni valmiiksi ja menin nukkumaan makuuhuoneeseen, jossa oli myös toinen sänky. Sängyssä nukkui Teresa. Mielessäni pyöri useita asioita ennen nukahtamista.

Aamulla heräsin virkeänä, ja valmiina uuteen päivään. Tänään ei olisi vielä aika juhlia, sillä minulla olisi vielä töitä. 

Söin aamupalaksi vihreää salaattia. Se maistui mielestäni erinomaiselta, vaikka itse sanonkin.

Kävin pesemässä hampaat kylpyhuoneessa, ja yritin sen jälkeen parantaa karsimataitojani pari minuuttia peilin edessä. En ole vielä mikään ympäripuhuja, mutta voisi sellainen minusta myöhemmin tulla.

Kun olin pukeutunut, tuli kimppakyyti hakemaan minua pihatieltä. 

Tässä on minun ottama maisemakuva Monte Vistan talvesta. Eikö olekin kaunista?

Koulubussi tuli hakemaan lapseni kotoa. Vielä oli yksi koulupäivä, itse asiassa koulussa oli joulujuhla. Emme käytä kovin usein sanaa "joulu", sillä se ei kuvaa tapaamme juhlia lumihiutalepäivää. Joulu on enemmän uskonnollinen juhla, mutta käytämme silti sanaa "joulujuhla" koulun lumihiutalejuhlasta puhuttaessa.

Tässä on minun ottama talokuva joulukuun 23. päivältä. Huomenna olisi lumihiutalepäivä.

Työpäivä päättyi, ja kimppakyyti toi minut kotiin kuten tavallista.

Ennen kuin vaihdoin vaatteet arkiasuun, menin katsomaan suosikkiohjelmaani "Seikkailut Kolmijärvellä". Se oli mielestäni erinomaista viihdettä.

Amelia sai maalauksensa valmiiksi. Siitä tuli varsin hieno. Tyttöhän on luonteeltaan taiteellinen, joten ei ole ihme, että hän oppii uudet maalaustavat nopeasti.

Ohjelman loputtua menin vaihtamaan työvaatteet arkivaatteisiin. Olo helpottui: nyt olisi pieni loma, mahdollisuus rentoutua hetken ennen töihin paluuta.

Menin huolehtimaan hevosistani ulos, lumihiutaleiden hitaasti pudotessa maahan. Ludwig oli tällä kertaa sosiaalisesti halukkaampi kuin Alexander, joka oli pilttuussaan. Kuten olette varmaan huomanneetkin, ei meidän tontilla ole hevosen tallia, joten siksi hevoset ovat joutuneet kestämään monia sateita. Tosin olen yleensä kuivannut ne isolla ja paksulla vettä imevällä pyyhkeellä.

Seuraava päivä tuli, joka sattui olemaan lumihiutalepäivä. Amelia oli kumman reipas: hän laittoi meille juustokeittoa, josta tuli erinomaista! Hänhän on monitaituri! 

Päätin jutella nyt myös Amelian kanssa. Hän suostui pyyntööni.

"Kuule Amelia, minusta olet loistava tytär! Osaat maalata ja laittaa ruokaa - ja arvosanasi lukiossa ovat kiitettäviä!" kehuin tyttöä. 

"Tuota...en mä nyt ehkä noin hyvä ole, mitä sä väität", Amelia sanoi vaatimattomasti. 

"Kuules tyttö, ei sinun tarvitse olla noin vaatimaton! Olet oikeasti loistava ihminen, äläkä sano muuta!" sanoin tiukasti.

"No hyvä on", Amelia naurahti. 

"Minulla on sinulle muutakin asiaa. Haluaisitko sinä...olla tämän talon seuraava perijätär?" kysyin hieman epäröiden. "Tai no, itse asiassa saatamme muuttaa milloin tahansa, mutta tarkoitan seuraavaa taloamme. Jos vain haluat lapsia, en minä voi pakottaa sinua."

"Hmm...katsotaan. Mutta en mä oikein tiedä, äiti", Amelia sanoi kohauttaen olkiaan. Luin hänen kasvoiltaan, että hän ei selvästikään halunnut jatkaa sukuamme, ei ainakaan saman katon alla. Mutta annan tytölleni aikaa, kuten myös Stefanille. Haluaisin vain tulla mummuksi niin pian kuin mahdollista...

Teresa siivosi jälleen täydellä teholla keittiössä. "Hänestä tulee luultavasti kotiapulainen tai siivoaja", ajattelin mielessäni.

Kutsuin puhelimen kautta monia Monte Vistan asukkaita ja perhetuttuja mukaan juhlimaan, kuten myös lasteni ystäviä. 

Laitoimme erityisen noutopöydän etuoven viereen. Siinä oli eri ruokalajeja, mutta myös jälkiruokaa.

Lahjakasa kasvaisi sitä suuremmaksi, mitä enemmän vieraita kotiimme tulisi. Nuoret alkoivat olla malttamattomia, koska he halusivat avata lahjansa niin äkkiä kuin mahdollista.

Tällainen joulukuusi meillä oli. Sen alla oli muutamia lahjoja, jotka olivat työkavereiltani. Sain ne jo päivää ennen "lomaani" työaikana. 

Jonkin ajan päästä vieraita alkoi tulla. Ainakin kymmenen vierasta oli kutsuttu juhliin, mutta enemmänkin vieraita olisi ollut ilo saada.

Lahjakasa kasvoi tosiaan suuremmaksi, kun vieraita alkoi tulla. Nuoret suorastaan vinkuivat lahjojen avaamista. Sanoin vain, että odotetaan kaikkien vieraiden tuloa. "Sitten saatte avata lahjanne."

Vähän ajan kuluttua lähes kaikki vieraat olivat paikalla. Olin jännittynyt siitä, kuinka hyvä juhla tästä oikein tulisi.

Yksi työkavereistani oli tietystä syystä melko vihainen minulle, kun törmäsimme kasvotusten. En saa paljastaa syytä, mutta annan vinkin: se liittyy lumihiutalepäivää koskevaan raporttiin.

Kaikki vieraat olivat lopulta paikalla, ja varsinainen juhlanvietto sai alkaa.

Lahjojen avaaminen sai alkaa, sillä minähän lupasin lapsilleni että kun kaikki vieraat olivat paikalla, niin he saavat mitä haluavat. Eli lahjansa. 

Elena avasi lahjansa innoissaan, ja sitten huusi: "Jee! Mä oon aina halunnut tällaista hajuvettä!"

Hän tietysti kiitti lahjan antajaa, eli minua. Äitikin hymyili tällä kertaa.

Lahjojen avaaminen jatkui edelleen, ja pakettikasa sen kuin laski. Vieraat odottivat innolla juhla-ateriaa, joka syötäisiin heti lahjojen avaamisen jälkeen.

Stefanin poikaystävä Levi Costa ilahtui lahjasta, jonka hän sai tyttöystävältään. "Ihanaa! Mä rakastan suklaata ja karkkia! Kiitos rakas!" hän huusi innoissaan. Stefani vastasi mielitiettynsä kiitokseen hymyllä.

"Hyvää lumihiutalepäivää, äiti!" Augusto sanoi minulle ja halasi minua.

"Hyvää lumihiutalepäivää, Augusto!" vastasin hänen halaukseensa. Vihdoin pystyin antamaan itselleni luvan rentoutua ja nauttia olostani. 

Siinä osa oli! Seuraava osa tulee pian! Kommentteja olisi kiva saada! Viime osaan ei tullut kuin kaksi (vai yksi) kommenttia.  :)

-Sims3Pelaaja